Tervetuloa Kennel Foggy Forest’s sivuille. Sivusto on vielä keskeneräinen, mutta niitä päivitetään aikataulun salliessa. Mikäli et löydä tarvitsemaasi tietoa sivustolta, ole hyvä ja ole yhteydessä puhelimitse tai sähköpostilla.
Avainsana: kasvattaja
Glenni
Glen of imaalin terrieri (engl. Irish Glen of imaal terrier)
Glen of imaalin terrieri tai Glenni on vanha irlantilainen rotu, jonka irlannin kennelliitto on hyväksynyt viralliseksi roduksi vuonna 1934. Glennit ovat olleet monikäyttöisiä työkaluja, joita on käytetty mäyrän metsästyksessä, rottakannan hillinnässä, lapsenvahtina jne. Nykyiset glennimme ovat seurakoiria.
Tarkemman rotumääritelmän ja enemmän glennien historiasta löydät Suomen Glennit ry:n sivuilta.
Glennit valloittavat sekarotuisella Ransu-koiran ulkonäöllään, iloisella luonteellaan ja innokkuudellaan. Jokainen glenni on oma persoonansa ja omannäköisensä yksilö. Ne rakastavat ihmisiä, mutta eivät välttämättä tule toimeen kovinkaan hyvin vieraiden koirien kanssa, joten glenni ei ole koirapuisto- koira. Glenneillä on iso ego joka saa ne ilmeisesti välillä kuvittelemaan itsensä hevosen kokoisiksi… Ja toisaalta taas ne saattavat heittäytyä esim. huoltoaseman pihalla selälleen ventovieraan ihmisen edessä rapsutettavaksi pelkästä katseesta.
Glennit ovat ihmisrakkaita. Ne rakastavat lapsia ja sopivat lapsiperheeseen, mutta ne eivät ole lasten koiria. Glennit tarvitsevat jämerän laumanjohtajan. Niillä on rakenteesta johtuen uskomattoman paljon voimaa, joten hihnanpäässä saa olla hereillä. Edellämainituista asioista johtuen, ne eivät sovellu lasten lenkitettäväksi.
Hieman minusta
Olen Niina Suoranta ja olen viettänyt lapsuuteni maaseudun rauhassa. Kotonani on aina ollut jotain eläimiä mm. kanoja, kissoja, koiria, kaneja ja hanhia.
2007 muutin Jyväskylään tavattuani avopuolisoni ja ostimme omakotilalon noin 17 km keskustasta, maaseudun rauhasta. Kotiuduttuamme aloimme miettiä koiran hankkimista ja se kestikin pari vuotta…
Finalisteja oli kolme; Parson russel, Cotton de tulear ja Glen of imaalinterrieri. Tavattuamme ihka elävän glennin, ei muista roduista enää edes keskusteltu! Tämä on meidän rotumme.
Sitten tuli ongelma, mistä me saisimme talläisen oman pötkylän!?? Avopuolisoni työkaveri vinkkasi mistä glenniä kannattaisi kysellä. Laitoimme sähköpostia ja kävimme haastateltavana. Siitä alkoi pitkä ja tuskallinen odotus…
Keväällä 2010 tuli viesti, että pennut ovat syntyneet! Juhannuksen jälkeen niitä saisi mennä katsomaan.
Näin alkoi vielä tuskallisempi odotus siitä, saisimmeko pennun. Aika mateli. Juhannus tuli viimeinkin! Innoissamme sovimme tapaamispäivän 4. heinäkuuta ja lähdimme Tampereelle. Siellä niitä pieniä vauhdikkaita pötkylöitä oli terävine hampaineen. Onko näistä jokin meidän? Pienen pieni glennityttö kapusi syliini ja hääti veljensä puraisulla korvaan. Se oli meidän tyttö…
Taramont Ros Ruodhan alias Rós muutti kotiin 17. heinäkuuta. Rós painoi noin 2,4 kg. Hän oli pieni, ihana ja meidän. Minun sydämeni oli mennyttä.
Vuosi kului ja pikkuiseni kasvoi kauniiksi täpäkäksi nuoreksi glennineidoksi. Miten olisi kaveri koirallemme?
Olimme ystävystyneet Rós’n emon omistajan Tiinan kanssa. Kun hän perusti kennelin tiesimme mistä seuraava pötkylämme tulisi. Olimme Turussa hänen luonaan kun pennut syntyivät 22.7.2012 ja kävimme pari kertaa katsomassa pentuja ennen luovutusikää. Olisimme varmasti käyneet useamminkin, mutta välimatka oli liian pitkä ajettavaksi joka viikonloppu.
23. syyskuuta Glenrosedale Ardal Ridire Ain Ri alias Ardal muutti Jyväskylään. Poikamme painoi 4,33 kg. Hän oli kiltti ja herttainen, eikä kestänyt kuin pari viikkoa kun pötkylät jo nukkuivat päiväunia vierekkäin.
Tätä onnea on jatkunut nyt vuoden, enkä vaihtaisi hetkeäkään pois… en edes niitä ”huonoja”.
Minä ja Ardal.
