Olen Niina Suoranta ja olen viettänyt lapsuuteni maaseudun rauhassa. Kotonani on aina ollut jotain eläimiä mm. kanoja, kissoja, koiria, kaneja ja hanhia.
2007 muutin Jyväskylään tavattuani avopuolisoni ja ostimme omakotilalon noin 17 km keskustasta, maaseudun rauhasta. Kotiuduttuamme aloimme miettiä koiran hankkimista ja se kestikin pari vuotta…
Finalisteja oli kolme; Parson russel, Cotton de tulear ja Glen of imaalinterrieri. Tavattuamme ihka elävän glennin, ei muista roduista enää edes keskusteltu! Tämä on meidän rotumme.
Sitten tuli ongelma, mistä me saisimme talläisen oman pötkylän!?? Avopuolisoni työkaveri vinkkasi mistä glenniä kannattaisi kysellä. Laitoimme sähköpostia ja kävimme haastateltavana. Siitä alkoi pitkä ja tuskallinen odotus…
Keväällä 2010 tuli viesti, että pennut ovat syntyneet! Juhannuksen jälkeen niitä saisi mennä katsomaan.
Näin alkoi vielä tuskallisempi odotus siitä, saisimmeko pennun. Aika mateli. Juhannus tuli viimeinkin! Innoissamme sovimme tapaamispäivän 4. heinäkuuta ja lähdimme Tampereelle. Siellä niitä pieniä vauhdikkaita pötkylöitä oli terävine hampaineen. Onko näistä jokin meidän? Pienen pieni glennityttö kapusi syliini ja hääti veljensä puraisulla korvaan. Se oli meidän tyttö…
Taramont Ros Ruodhan alias Rós muutti kotiin 17. heinäkuuta. Rós painoi noin 2,4 kg. Hän oli pieni, ihana ja meidän. Minun sydämeni oli mennyttä.
Vuosi kului ja pikkuiseni kasvoi kauniiksi täpäkäksi nuoreksi glennineidoksi. Miten olisi kaveri koirallemme?
Olimme ystävystyneet Rós’n emon omistajan Tiinan kanssa. Kun hän perusti kennelin tiesimme mistä seuraava pötkylämme tulisi. Olimme Turussa hänen luonaan kun pennut syntyivät 22.7.2012 ja kävimme pari kertaa katsomassa pentuja ennen luovutusikää. Olisimme varmasti käyneet useamminkin, mutta välimatka oli liian pitkä ajettavaksi joka viikonloppu.
23. syyskuuta Glenrosedale Ardal Ridire Ain Ri alias Ardal muutti Jyväskylään. Poikamme painoi 4,33 kg. Hän oli kiltti ja herttainen, eikä kestänyt kuin pari viikkoa kun pötkylät jo nukkuivat päiväunia vierekkäin.
Tätä onnea on jatkunut nyt vuoden, enkä vaihtaisi hetkeäkään pois… en edes niitä ”huonoja”.
Minä ja Ardal.
